Tuomas Nieminen

Mitä tuumin Vancouverin olympialaisista?

(18.2)
On yhteenvedon aika. Nämä olivat kevätkisat. Lämpöä parhaimmillaan 14 astetta; ensin kolme päivää sadetta, loput auringonpaistetta. Lunta ei missään. Kaukana vuorilla näkyi hieman. Whistler niin kaukana että tavalliselle turistille sinne lähteminen olisi ollut melko haastavaa. Veikkauksen porukoilla oli herätys 4.45 hotellilla, kun he lähtivät seuraamaan klo 10 alkanutta kisaa.

Järjestelyt pettivät paikoin pahoin; ampumahiihdossa joku päästetään matkaan ennen aikojaan, toista pidätellään 20 sekuntia liian kauan. Pikaluistelussa hajoavat jääkoneet alta, ja eilen melkoista sekoilua lähtöjen kanssa. Kaikki nämä urheilijoiden vahingoksi.
Kelkkarataa korjattiin melko vauhtia kuolemantapauksen jälkeen. Kisaturistille muuten tyypillistä että ensi tiedon kelkkailijan kuolemasta sain MTV:n netistä. Yksityisasuntoon kun ei tule paikallisia lehtiä.
Vasta eilen meille selvisi, että Richmondin hallista parin kilometrin päässä olisi ollut melkoinen olympia-alue telttoineen, screeneineen. No enpä tiedä olisiko koskaan ehdittykään.

Neuvo osallistua vain yhteen tapahtumaan päivässä piti paikkansa. Matkoineen, turvatarkistuksineen ja hyvissä ajoin paikanpäälle varautuen päivä humahti hetkessä. Ei tullut illalla jalkoja rasvatessa yökerhot tai baarit mieleen.

Liikenne skytrainilla sujui joustavasti. Joka asemalla oli runsas joukko vapaaehtoisia ohjaamassa juniin.Eilen tonnin jälkeen Aberdeenin asemalla jonottaessamme pikkuisiin juniin meille tarjottiin kaakaota. Sen sijaan taksikuskit valittivat asiakkaiden vähyyttä. Taisi joukkoliikenteen käyttämisen painottaminen viedä leipää suhareilta.

Meille syntyi kuva että joukkueestamme pidetään hyvää huolta. Sen vaikutelman sain kisakylässä, ja myös Tuomakselta. Olympiakomiteamme osaa asiansa.

Kisalippujen hinnat ovat turisteille uskomattoman korkeat. Saimme maksaa Venäjä-Latvia-lipuista lähes 500 euroa. Tosin jouduimme hankkimaan ne viime tipassa. Mustan pörssin kauppiaat jättivät liput mieluummin myymättä kuin pudottivat hintoja. Kovin moneen tapahtumaan eivät tavallisen ihmisen rahkeet kestä. Toisaalta kiekko-ottelussa meidän edessä istui nelihenkinen kanadalaisperhe, jotka keskittyivät syömään ja juomaan kaksi erää, ja lähtivät kesken pois! Mutta kyllä lippujen hinta pitää saada kohdalleen, muuten olympialaisiin pääsee vain yritysten rahoilla.

Kanada oli satsannut kisoihin valtavasti. Esimerkiksi kahdessa seuraamassamme tv-kanavassa (CTV ja TSN )oli joka lähetyksen yhteydessä kolmen -neljän minuutin esittelyt tunnetuimmista kanadalaisurheilijoista. Avajaisia edelsi viiden minuutin brändimainos maasta ja brittiläisestä columbiasta. Samalla kyllä luotiin omille urheilijoille tuolla tavoin valtavat paineet. En usko, että YLE tekisi tuollaista kotimaassa.

Myös brändääminen onnistui. Vaahteralehtilapasia on myyty yli kaksi miljoonaa. Minäkin ostin tuliaiseksi. Puhumattakaan huppareista, paidoista, lakeista,kaulahuiveista,pinsseistä. Suomalaiset ovat senverran jähmeää kansaa etteivät koristele tuolla tavalla itseään. Harmi, koska se loi hyvää tunnelmaa.

Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus jäivät mieleen. Naapurin ovelle koputtamalla sain taksin eilisillan illallisille menoon.

Mutta lähtisinkö seuraaviin Sotshin 2014 olympialaisiin? En, ellei Tuomas ole mukana. Kyllä oman pojan tai tytön olympiaosallistumisen seuraaminen on se juttu. Se oli tunnekokemuksena suurempi kuin ikinä olisin uskonut. Nyt on tyhjä olo.Paluu Suomen pakkasiin Tuomaksen jäädessä vielä tänne. Onneksi Uke on mukana, on helpompaa matkustaa yhdessä. Ja on valtava määrä hienoja kokemuksia, jota muistella jälkeenpäin.

Tuomaksen näette kotimaan jäällä ensi kerran tänä talvena runsaan viikon kuluttua Helsingin Oulunkylässä (26-27.2). Niin, jos pakkaset eivät estä. Laittakaa nyt Helsingin kaupungin herrat, opetusministeriön herrat ja mitkä herrat tahansa se ensmmäinen tekojäähalli rakenteille Helsinkiin. Eivät nämä meidän luistelijamme ikinä pärjää muille, koska joutuvat matkustamaan niin raskaasti kunnon harjoitusolosuhteiden perään. Please Mr. Pajunen, build that hall."

Näkemiin ja kuulemiin Vancouverista.

Tuomaksen toinen olympiapäivä - minuutti minuutilla

(17.2)
13.00 Lähdemme kisapaikalle - ei paljon puhella Uken kanssa.
13.25 Junasta kohti hallia kävellen - hiljaista kuin huopatossutehtaassa-tätäkö se jännitys teetättää?
13.50-14.20 Jonossa ja turvatarkastuksessa
14.25 Tuomas tulee areenalle hölkkäämään kuulokkeet päällä- menen katsomon reunalle heiluttamaan lippua -ei Tuppu huomaa!
14.30 Tuomas jää venyttelemään radan keskiosaan -meen taas reunalle Tuomas-lipun kanssa -ei se huomaa.Pulssi nousee.
14.45 Tuomas kipuaa harjoittelualuen keskelle -FIN-verryttelyasu päällä,ja sitoo luistimet. Samaan aikaan hollantilaisen Stefan Groothuisin porukat kerääntyvät katsomoon -omat paidat( Stefan is great). Hyvä ettei omaa motorhomea radan vierellä. Hollannissa lajissa liikkuu isot rahat, ja se näkyy.
14.47 Eka harjoituskierros luistimilla -eikä nähnyt mua! Kuulokkeet päällä, miksi? Hallissa soi U2!!
14.53 Tuomas riisuu harjoitteluasunsa, ja lähtee kilpa-asussa radalle -nyt se huomasi meidät ja lipun heiluttelun!! Olo kuin kesätansseissa. Hän huomasi.
15.03 Tuomas ottaa takasuoralla harjoitusstartin... hakee varmuutta..
15.06 USA:n Shani Davis ( myöhemmin illalla olympiavoittaja) tulee harjoittelemaan. Ihan samoin se asioista tekee kuin Tuomas.
15.10 Tuomas pois radalta ja keskeltä sisään urheilijoiden kerrokseen. Mika tulee radalle.
15.20 Etukaarteessa näen kahdeksan tv-kameraa, saman verran lehtikuvaajia. Onko meillä maikkarissa edes noin paljon kameroita, ja se oli vain yksi kaarre?
15.35 Nuokun, Uke huomaa Tupun tulevan uudelleen radalle harjoittelemaan
15.37 Luin uutispäällikkömme Heli Uusimaan tekstiviestin. Vedet tuli silmiin. Voi teitä mukanaeläjiä, kiitos kaikesta!
15.55 Tuomas uudestaan areenalle , luistimet kädessä, kuulokkeet päässä.
16.05 Kipua paikaltani kohti reunusta.Järjestysnainen komentaa minut kovalla kädellä pois.Häiritsen kuuleman mukaan joidenkin kanukkien katsomista. Valtava pettymys maanantaihin verrattuna. Peräännyn paikalleni. V***ttaa...
16.06 Tuomas starttaa. 600 metriin saakka menee hyvin, sitten iskevät maitohapot. Sija 34. Heilutan lippua jossain mistä kukaan ei sitä näe..GRRRRRR!!!
16.07 Päätoimittajani ja SLU:n viestintäpäällikkö Eila Ruuskanen-Himma näyttävät peukkuja minulle. Viel lähti pihaus ääntä.
16.10-16.55 Tyhjää oloa, järjestäjien sekoilua radalla. Ei kiinnosta ***kele yhtään. Energiatasapaino heilahtaa..
17.00 Tauko -haen juomaa.Tulen takaisin paikalle, Tuomas on tullut meidän katsomon osaan, juttelee Uken kanssa.
17.05 Halaan ja puristan Tuomasta , sanon muutaman sanan siitä mitä hän on minulle ja veljelleen merkinnyt..Silmäkulmat kiiltävät. Ei sanoja!
17.10 Mika lähtee -kannustamme. Sija kahdeksas, siis muistakaa maailman kahdeksas. Jäähdyttelykierroksella Mika vilkuttaa meille. Se on maailman mies, osaa ottaa yleisön millä mantereella vaan!
17.10-17.20 Katsotaan loppuratkaisut. Saan siinä Kanadan tiedustelupavelun pinssin, kun huomautan vieraiden porukoiden tulevan eteemme. Saa sen opetusministeriön Timo Haukilahtikin.Lupaamme tomittaa Ilkka Salmelle yhden kappaleen.
17.35 Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakoski kättelee ensin Tuomaksen, sitten Uken ja lopuksi minut.Sanoo pari saa Tuomakselle, ja kiittää meitä mukanaelämisestä. Korkea arvostus hänelle siitä, että seurasi kisat loppuun. Ja iso huomaavaisuuden osoitus meille, joka kertoo urheilujohtajasta jotain. Kiitos Antti!! Tälläisiä urheilujohtajia me kaipaamme! Ei kännykkäkädessä kulkevia minuuttivillejä!!
17.50 Ulos kohti skytrania, ja blogia tekoa sekä sen jälkeistä illallista. Siinä viisi tuntia elämästä. Onneksi ei ole sykemittaria mukana! Onneksi.!

PS! Unohdin kynän asunnolle. Sain lainaksi ystävälliseltä kisavirkailijalta - siltä toiselta joka ei estänyt minua heilumasta lipun kanssa.Siksi tarkat kellonajat. Että sellainen toimittajan repale. Ei vehkeitä edes mukana..

Kisaa,illallista ja hajamietteitä urheilijan elämästä

(17.2)
Tänään Tuomaksen toinen olympiamatka. Maanantain kisassa ärtynyttä polvea on tuettu teippauksilla, ja toivon että kivusta huolimatta Tuomas taistelee tänään.Ja sen hän varmasti tekee!! On viime hetki nauttia olympiatunnelmasta, huutavasta katsomosta -tosin oma ääneni katosi 500 metrin kaarteisiin. Mikalla on yhä mitalimahdollisuudet, tosin USA:n Shani Davisin olympiavoitto lienee todennäköinen kauden ajat ja maailmancupit huomioiden.

Tämä on minulle ja Ukelle myös "viimeinen kisapäivä". Lähdemme ylpeinä Tuomas -lippuja heilutelleen kisapaikalle jo pari tuntia ennen, nauttimaan. Nämä hetket on taltioitava viimeistä sekuntia myöten.

Mitä odotan kisalta? Toivon hymyilevää, nauttivaa Tuomasta. Toivon hyvää suoritusta ja polven kestämistä. Toivon iloista tuuletusta maalin jälkeen, ja parivoittoa. Tämä on lähes kolme viikkoa kestäneen olympiareissun loppuhuipentuma. Kymmeniä ellei satoja miljoonia katsojia ympäri maailman. Suomi-brändiä parhaimmillaan. Ja vielä oma poika sitä tekemässä.

Kisojen jälkeen olemme sopineet menevämme yhteiselle illalliselle; Tuomas,Mika, Mikan vaimo Sanni ja Mikan äiti, päävalmentaja Janne Hänninen, hieroja Ari Orava, Markus Puolakka, Uke ja minä. Se on urheilijoille ensimmäinen urheiluvapaa ilta moniin kuukausiin. Se on meiltä kiitoksen paikka Jannelle ja Arille, jotka näillä kymmenillä matkoilla ympäri maailmaa huolehtivat luistelijoiden jaksamisesta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vasta täällä , ja vain viikon olleena, voi saada kalpean aavistuksen niistä uhrauksista mitä urheilijat tekevät kisojen takia. Skypen, tekstiviestien ja facebookin välityksellä ollaan yhteydessä läheisiin. Milloin USA:sta, Japanista, Hollannista, milloin mistäkin.Lajin kurinalaisuus ei salli iltaistumisia tai riehakkaita yökerhobailuja. Kotiin pääsyn ensi päivät kuluvat vaatteita pesten. Ennenkuin taas muutaman päivän jälkeen lähtö odottaa.
Nämä nuoret urheilijamiehet ansaitsevatkin meidän kaikkien läheisten;vaimojen, kihlattujen, isien, äitien, sisarusten,sukulaisten,koulukaverien ja tuttavien lämpimän tuen. Vain niiden avulla tuomakset, mikat ja muut jaksavat niitä alati vaihtuvia hotellihuoneita - yksinäisiä iltoja ennen taas seuraavan aamun harjoitusta tai kisaa. He eivät tee sitä rahasta, vaan rakkaudesta lajiin.

Tänä iltana kohotan maljan näille urheilijoille, Jannelle ja Arille. Tästä uskomattomasta olympiafiiliksestä saamme kiittää heitä, niin täällä kuin kotikatsomoissa. Mutta ennen sitä vielä kerran - Suomen leijona karjahtaa ja liukuu pitkin Kanadan aavaa preeriajärveä tuulen nopeudella. Go Tuomas go, go Mika go! Tämä on teidän juhlapäivänne!

Tuppu ja Mika, jääkoneet ja Vancouverin Joe

(16.2)
Tämä päivä on ollut teidän päivänne. Olen lukenut tekstiviestejä, sähköposteja. Samoin Uke. Ne ovat kertoneet millä innolla seurasitte Tuomasta viime yönä. Erityisen ilahtunut olen siitä että niin monet ovat kertoneet Tuomaksen esiintyneen tv-haastattelussa edukseen. Tuppua oli haastateltu myös Hollannin televisioon.
Seuraajia oli valtaisa määrä Seinäjoella (Tupun kotikaupungissa), Porissa, mutta myös meillä pöllölaaksossa, Tukholmassa, Bostonissa, New Yorkissa. Katsomossa vieressä istuivat Seinäjoen Urheilijoiden vahvat miehet Jyrki Jääskeläinen ja Tapani Potka, ja sivusilmällä näin miten Veikkauksenkin vieraat olivat menossa mukana.Ja mikä uskomattominta Tuomaksen Varalan liikuntaopiston aikaiset opiskelijakaverit kiipesivät ohitsemme. Olivat kuulemma Tupulle aikanaan luvanneet lähteä , jos Tuppu joskus pääsee olympialaisiin. Miten paljon yhden henkilön olympiaunelma voikaan yhdistää meitä ihmisiä - vielä on yhteenkuuluvaisuutta.

Olen oppinut tuntemaan Mika Poutalan Tuomaksen kautta- hehän harjoittelevat yhdessä. Ymmärrän hyvin että Mikan putoaminen mitaleilta vei kyyneliin. En ymmärrä niitä viisastelijoita, joita urheilusivuilta löytyy, jotka totevat " p-puhetta yliyrittäminen" tai jotain muuta vastaavaa. 0,03 sekunnin tappio on muutamista senteistä kiinni.Se kertoo lajin herkkyydestä. Kukaan ei olisi veikannut Korean Mota voittajaksi. Mutta Mika tulee vielä -jaksan uskoa että tämä jalostaa hänestä vielä sen ison voittajan.

Itse kisan pääosan likimain varastivat jääkoneet. Kisan suomalainen ylituomari Hannu Koivu oli melkoisessa helteessä. Mitä tehdä? Esillä oli jo kisan keskeyttäminen ja siirtäminen tiistaille. Kansainvälisen Luisteluliiton sveitsiläinen puheenjohtaja puhalsi pelin poikki -luistellaan. Ensimmäinen jääkone rikkoutui jo sunnuntaina naisten 3 000 metrin luistelussa, nyt hajosi sitten varakone. Kuuleman mukaan Calgarystä, 950 kilometrin päästä, tuodaan nyt uutta konetta. Tuomaksen mukaan jää oli huonompi toisessa kisassa -ajat putosivat ja epätasaisuus näkyi. Melkoinen häpeäpilkku kisajärjestäjille.

Tänä iltana suuntaamme GM Placeen seuraamaan kiekkomatsia Venäjä-Latvia. Kuten hyvä ystäväni Erkki Vettenranta tekstiviestissään neuvoi minua " revi kaikki riemu irti, kaksin käsin, mitä siellä on tarjolla." Vancouverin Joe hoiti liput jostain ja kävi juuri naisystävänsä kanssa tuomassa ne asunnollemme. Kalliit olivat, mutta sellaista elämä pakkaa olemaan. Peli alkaa vasta vasta 21 illalla, joten nähdään miten kiekko villitsee illan tunteina. Mutta myönnän reilusti välipäiväfiilingin. Keskiviikkona Tuomaksen ja Mikan tonnin kisa. Ja jos koska kumpikin tarvitsee silloin kannustusta. Ääni on niin olematon että kiekkohallissa istutaan hiljaa -ollaan vaan maalaisia suuressa maailmassa.

Päivä jota en unohda!

(15.2.)
Se oli työpäivä - kesti matkoineen yli yhdeksän tuntia. Se oli isojen tunteiden pävä; itkin ensi kerran kun oltiin Uken kanssa lähdössä ja lyötiin take fivet. Se oli odotusten päivä; ensin sisäänpääsyjonossa toista tuntia, sitten loppuaika Tuppua ja Mikaa odotellessa. Se oli ilon päivä; Tuomaksen faniliput huomattiin ja kisajärjestäjä halasi minua Tupun luistelun jälkeen -meidän katsomon osa oli Tupun mukana. Se oli muistamisen päivä; ensimmäisen luistelun jälkeen minulle tuotiin sukkapaketti ministeri Risikolta, Tuomakselle osoitettu.Se oli veljeyden päivä; Uke , ensi kertaa, ilmoitti jännittävänsä jo kun lähdimme asunnolta..isälle se oli isoa veljesrakkautta. Se oli teidän päivänne; olen saanut valtavan määrän tekstiviestejä, sähköposteja.. Uken määristä puhumattakaan.

No miltä se tuntui? Tunteinkkainta oli lähtö ja Uken kanssa asunnolla olo. Isojen joukkojen seassa on helpompaa. Sitten taas kisassa piru pääsee irti. Lähden Tuomaksen lipun kanssa heilumaan ihan radan reunalle-huudan, liehutan lippua. Ja kun se on ohi, niin hämmentynyt kisavirkailija ( nainen) halaa minua. Urheilu on suuria tunteita. Nyt sen tiedän itsekin -Uken kanssa olympialaisissa katsomassa Tuomasta on meille kolmelle juttu- se jää sydämiin. Muistelen sitä sitten vanhana ylpeänä..muistatteko pojat kun... Juuri nyt elämä tuntuu uskomattoman ihanalta..Pojasta polvi paranee, niin se on. Toinen olympialaisissa, toinen Vaasan Palloseuran fanporukan uusi vetäjä. Kiitos Tuomas, kiitos Uke, mahtavaa olla teidän kahden isä.

Sun, shopping and waiting for tomorrow

(15.2)
Kun luette tätä, teillä on maanantai. Me olemme vielä sunnuntai-illansuussa. Tämä oli kisaohjelmassamme shoppailu-ja vapaapäivä. Pacific Centerin kauppakeskuksen ensimmäiseen kauppaan tultuamme myyjä ilmoitti odottaneensa meitä. Ei Ukea eikä minua noin erityisesti. Turisteja yleensä. Ilmeisesti olympialaiset eivät ole tuoneet taaloja odotetusti. Keskustassa oli valtava määrä ihmisiä liikkeellä. Syy oli taivaalla - no rain, just sun. Oli ihanaa nauttia yli 10 asteen lämmöstä leppoisasti kaduilla kävellen. Retken päätimme mongolialaiseen ravintolaan -hyvä kokemus, suosittelen!

Nyt on tasan 24 tuntia Tuomaksen olympiaesiintymiseen. Kolmannen Naisen biisin mukaan " valehtelisin jos väittäisin" ettei jännitä. Ja samaan aikaan tunnen suunnatonta ylpeyttä Tuomaksen esiintymisestä olympia-areenalla. Olympialaisissa on runsaat 2 700 urheilijaa, Suomesta 95 ja one and only Tuomas. Alamme kohta repiä keppejä Tuomaksen ja Suomen lipuista että saamme ne turvatarkastuksen läpi.

Eläkää huomenna Tuomaksen unelmassa mukana. Minulle ja Ukelle se on elämämme unohtumattomin päivä!! Toivomme Tuomaksen nauttivan joka sekunnista jäällä. Sen hän on ansainnut!

Iltapäivä olympiakylässä

(14.2)
Tänään siitä tuli totta. Pääsimme Uken kanssa iltapäiväksi olympiakylään. Passit jäivät pantiksi tarkastuspisteeseen, kun Tuomas tuli hakemaan meidät sisälle. Alueella asuu noin 2 500 urheilijaa.Kylä on kuin omavarainen kaupunginosa; keskeltä löytyi esiintymislava, jossa musa raikaa illalla puoleen yöhön. Kylän aukion ympäriltä löytyivät Kansainvälisen olympiakomitean ja Wadan toimistot, valtaisa kuntosali ja ympäri vuorokauden päivstävä sairaala. Jos vaikka viisaudenhammas alkaa kolottaa, apu on lähellä.
Urheilijoille oli myös oma "olohuone". Siellä voi pelata biljardia, pöytäcurlingia, erilaisia nettipelejä ja lukunurkkaukseen Tuomas sijoitteli Sipilän dekkareita. Paikalla oli noin 30-40 urheilijaa.

Osoitteessa 1616 Columbia Street asuvat suomalaiset. Alakerrasta löytyy toimisto. Tarjolla muunmuassa suomalaista kahvia, hapankorppuja ja tietenkin salmiakkia. Jätimme sinne pari Sipilän dekkaria. Hissillä huoneseen 408, jossa asustavat Tuomas ja Mika Poutala. Asunnosta oli makeat näkymät lahdelle ja sen yli kaupungin keskustaan. Tilaa oli mainiosti, kummallakin oma huone, mutta yhteinen suihku/wc. Naapurihuoneistossa asuvat herrat Backström, Miettinen, Kapanen ja Hagman.

Ja lopuksi kuten kunnon vierailulla - syömään. Olympiakylästä löytyy uskomattoman upea ravintola, joka on auki ympäri vuorokauden. Tarjolla grillituotteita,kansainvälistä - ja aasialaista ruokaa, pizzaa, pastaa ja McDonalds. Juomia montaa laatua, kahvia, hedelmiä ja monenmoista jälkiruokaa.

Olympiakylä on paikka, johon medialla ei ole mitään asiaa. Aitojen välittömässä läheisyydesä on kansanväinen alue, jossa haastattelut tehdään.

Poliisivene partioi lahdella ja kopteri kierteli ilmassa koko ajan. Aitojen läheisyydessä valvontakameroita sekä runsaasti poliiseja. Alueen välittömässä läheisyydessä 2014 talviolympialaisten Sotshin hieno paviljonki. Juuri ohittaessamme sitä paikalle saapui miesten 5 000 metrin pronssimies Ivan Skobrev ja ympärille heti liuta venäläistä mediaa.

Isänmaallista,turvallista ja avajaissadetta

(13.2.)
Perjantai alkoi mukavasti, kun Tuomas ja Mika pyöräilivät asunnollemme.Saimme siinä Tuomakselta passit iltapäivän harjoituksiin. Vierailun jälkeen lähdimme kävellen keskustaan; olympiakylän isojen kerrostalojen parvet oli koristeltu maiden lipuilla. Suomen ja Sveitsin liput näkyivät kauaksi. Keskustassa kisat näkyivät; lippuja ja tunnuksia runsaasti. Kadunkulmassa kysyimme mustan pörssin kauppiailta lippuja avajaisiin - ihan 500 eurolla olisi saanut!
Matkalla Richmondiin halliin kanadalaisten isänmaallisuus näkyi joka puolella; tehtaiden ikkunoissa, ravintoloiden ovissa ja jopa sky train -asemojen näyttötauluissa loistivat "Go Canada go" tunnukset juna-aikojen välissä. Heilutellessani Tuomaksen ja Suomen lippuja sain hyväksyviä nyökkäilyjä, osa nosti peukkuja. Tuli hyvä mieli, joka katkesi kuin kananlento olympiahallin turvatarkastukseen. Se oli lentoasemaluokkaa; metallinpaljastimella skannattiin koko vartalo, ja lippuja ei saanut viedä sisälle. Puisia keppejä ei sallita!!Lopulta liput voitiin jättää pitkän keskustelun jälkeen yhden järkkärin huomaan, joka vähän häpesi turvatarkastuksen tiukkuutta. Hienossa hallissa seurasimme suomalaisten harjoituksia aivan ypöyksin - mitä nyt tv-yhtiö harjoitteli huomista lähetystä.
Avajaisten alku katsottiin asunnolla -CTV:n kanavalla Tuomas näkyi avajaismarssissa komeasti -yhtä paljon kuin lipunkantaja Ville Peltonen, valmennuspäällikkö Kari Niemi-Nikkola ja Mika. Taisin siinä itkeä turauttaa, tunnelma oli käsinkosketeltavan herkkä. Heti Suomen marssin jälkeen lähdimme kävellen kohti avajaispaikkaa, josko jostain screeniltä loput. Ei vain ollut screenejä- ohitsemme ajoi 50-60 valkoista bussia, jotka jäivät jonossa odottamaan urheilijoiden kuljettamista pois avajaisista. Ja sitten alkoi sade. Olimme täysin läpimärkiä, housutkin läpikastuneina tulimme takaisin. Ei taaskaan otettu sateenvarjoja mukaan, kun lähdettiin! Tuomas soitti illalla, ja oli
fiilksissä avajaisista. Ei ihme, komeat oli- se mitä me nähtiin.

Hello Vancouverista - täällä sataa

(12.2.)
Talviolympialaisten mielikuva: lunta, kevyttä pakkasta ja toppa-asuisia ihmisiä. Vancouver eilen illalla; sateista, lämpöä 8 astetta ja yleisilme kotoisen loka-marraskuinen. Lentoasemalla olympialaiset näkyivät -runsaasti virkailijoita Olympics -kyltit kädessä ohjaamassa ja neuvomassa. Passintarkastuksessa virkailija toivotti Tuomakselle onnea kisoihin kysyttyään miksi olemme täällä seitsemän vuorokautta.Lentoasemalla jo näkyi ruotsalaisten ja norjalaisten lisäksi Italian, Irlannin ja Slovakian väreissä liikkuvia urheilijoita. Ei tunnettu niitä.
Lentoasema oli upea; avara, hienot teräsrakenteet, runsaasti pienehköjä istuintiloja, huippumoderni kalustus. Helsinki-Vantaa häviää rajusti. Tulimme kentältä sky trainillä ( liiikuu osin teiden yllä, osin maan alla kuin metro) lähes keskustaan, jossa Vancouverin Joe oli vastassa. Asuntomme on hyvä ja keskeisellä paikalla -10 minuutin kävely olympiakylään.
Tuomakselta tuli viesti, että pääsemme tänään perjantaina seuraamaan harjoituksia klo 15 -hän oli saanut kaksi passia. Muuten aiomme tutustua keskustaan ja käymme kysymässä Joelta löytyisikö lippuja tiistain kiekkopeleihin. Good morning Finland!

Asuntodraamaa Euroopan lentokentilla

[11.2]

Kaikki alkoi yölla. Ensin vuokranantajalta tuli viesti että Stephanie on kentalla vastassa. Hetken kuluttua klo 4 Vancouverin Joelta viesti etteivät he olleet päässeet tutustumaan vuokraamaamme asuntoon. Klo 6.15 Helsingin lentokentan netistä vahvistimme Joelle ottavamme hanen tarjoaman uuden asunnon. Päästyamme Arlandaan soittaa Stephanie ja ilmoittaa tulevansa vastaan. Sanoin etta meille on tullut viesti, jonka ehdimme lukea vasta Lontoossa. Tulimme juuri Heathrowin kentälle ja nyt vahvistimme Joelle etta otamme uuden kampan. huhhuh..

Helsingissa törmasimme aamutuimaan Tanja Poutiaiseen ja Sanni Leinoseen. Annettiin heidan olla rauhassa kun tv oli jo kimpussa. Tukholmasta koneeseen nousi jo ruotsalaisia urheilijoita ja Lontoon turvatarkastuksessa oli jo norskifaneja matkalla kisoihin. Palataan Vancouverista! -Kirjoitettu Heathrowin terminaali kolmessa

Ensi yönä mennään mukana Sipilän kirjat ja kotimaiset nenäliinat

(10.2)
Uke istuu vielä koulunpenkillä,ja minulla alkaa kolmen tunnin päästä TalviAreena eduskunnassa -paikalla Niinistö,Brax, Guzenina-Richardson ja toistasataa demokratiasta kiinnostunutta. Sitten hiihtämään, Uken haku junalta, ja kontallaan hetken aikaa ennenkuin 05.00 lentokentällä. Perillä Vancouverissa olemme torstaina 15.00. Vastassa pitäisi olla Stephanie avainten kanssa.
Ihmisten myötäeläminen tämän hösäämiseni kanssa on hienoa. Sipilän Jara toi juuri englanninkielisiä dekkareitaan viemiseksi olympiakylään. Arjen kulttuurivientiä. Haapojan Pirjo puolestaan kehotti luottamaan kotimaisiin nenäliinoihin, paikalliset ei kuulemma kestä meidän käyttöä.
Yksi asia murehduttaa -saako noita fanilippuja viedä katsomoon? Olen hirveän pettynyt ellei, koska ne ovat upeat.
Vancouver -uutisointi on myös hämmästyttänyt:" Vancouver Kanadan marijuanakeskus "ja "kisakylässä jaossa 100 000 kondomia". Voin vakuuttaa ettei Uken kanssa käytetä kumpiakaan. Ehkä katson näitä olympiarenkaiden läpi, mutta olisin toivonut juttua lipunmyynnistä, lippujen hinnoista ja siitä miten tuo olympiahenki näkyy kaupungilla.
Yritän jatkaa blogia kun pääsen perille. En tiedä löytyykö asunnostamme nettiyhteyttä, mutta yritetään sitten jostain nettikahvilasta. Lämmintä on luvassa 6-11 astetta, mutta myös 50 prosentin todennäköisyydellä sadetta.
Me uskomme, että Tuomas tekee kauden parhaat luistelunsa. Kannustuksesta se ei jää kiinni. Canada, here we come!

Nordean menetetty maine

(9.2)
Tämän päivän yllätyksen teki Nordea. Aamupäivällä tuli soitto Pasilan konttorista, että heillä onkin konttorissa tilaamani määrä Kanadan dollareita, tosin lähetys tulee klo 15 jälkeen. Ilahduin.Pingoin Puolustusministeriöön sekä Patentti-ja rekisterihallitukseen palavereihin hyvin mielin. Ennätin viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa konttoriin ja tiskille. Vastaus oli tyly: ei täällä mitään rahaa ole - se on kentällä teitä odottamassa. Sanoin, että teiltä tuli soitto tänään, että ne ovat täällä. Taas virkailijoiden välistä supinaa muutaman metrin päässä. Sitten päätös: kyseisen soittajan ja konttorinjohtajan välille oli syntynyt tietokatkos. Että oikein noin pienessä konttorissa tietokatkos. Tunsin olevani se mainoksissa hellitelty avainasiakas.
Kämpän maksamisen - toivottavasti - tein puhelimitse hetki sitten, kun ei enää millään muulla tavalla saanut rahaa Kanadaan. Joe vakuutti ettei ryöstä minua -kertoi vuokranantajan jo odotelleen suoritusta olemmehan menossa kahden päivän päästä. Tänä iltana sitten pitäisi saada kuulla mistä saamme avaimet, ja mitä huushollista pitäisi tietää. Joe sanoi, että Ran laittaa e-mailin. Monet hankkivat nykyään personal trainerin, minä olisin tarvinnut bank assistentin.. Niin , ja viime yönähän se alkoi -heräsin klo 4, kävin läpi TalviAreenaa, tiedotteita ja rahahuolia. Tunnin piehtaroin lakanoissa, mutta selvemmäksi ei tullut. Kaupasta sentään hain magneesitabletteja ettei edes suonenveto yllätä ( jaloissa ). Huomenna pitää hankkia vielä kunnon lentoAmaryllikset, että pohkeet on ehjinä jos sinne Tuurin Antin Kanaattaan joskus pääsee!

Rahahuolia, rahahuolia

(8.2.)
"Nyt meni hermot", lauloi The First 60-luvulla. Sellaiset on tunnelmat. Varatun yksityisasunnon maksaminen rapakon taakse ei tunnu onnistuvan millään. Lasku pyydettiin maksamaan PayPalin kautta. Onneksi olin kirjautunut PayPaliin -07 varmaankin ostaessani rokkilevyjä. Mutta ongelma olikin siinä, että limittirajani oli liian alhainen. Annoin luvan perjantaina veloittaa tililtäni 1,50 euroa, ja PayPal lupasi toimittaa minulle uuden koodin, jolla voin nostaa limittiäni ja maksaa laskuni. Ei vain ole Ameriikan herrojen koodeja näkynyt. Vuokralainen puolestaan kyselee missä ovat rahat. Voi yhyren tähären olen kironnut nuo keleen paypalit mennen tullen. Ei eurooppalaisen Visa yksin kelpaa. Hikoiluttaa!!
Toisesta pulasta minut pelasti taloussuunnittelijamme Merja Kaikkonen tänään. Hän ohimennen kysäisi olenko ymmärtänyt soittaa pankkiin ja varata Kanadan dollareita tiskille. Tuli kiire puhelimeen. Nordean Pasilan konttoriin asti varmaan kuului huohotukseni, mutta rahaa ei tippunut. Valuuttoja toimitetaan vain kerran viikossa. Mutta sama ystävällinen naisihminen soitti hetken päästä keskelle Koskelantien ruuhkaa, ja sanoi, että toimitetaan ne sinne terminaali 2:n Nordean toimipisteelle. Se avataan kello 6.00, kun kone lähtee 6.50. Arvaatteko kuka on eka jonossa?
Kyllä ottaa lujille, kun on amatööri. Seuraavaksi alan silittää mukaanotettavia vaatteita, ja sitten teen listan mukaanotettavista tavaroista. Aloitan A-sta; adapteri, alushousut ( 7X) ja aiPodi...eikun se menikin Iihin..Koittakaa ymmärtää, ihan tosissaan jännittää. Saako muuten betasalpaajia R-kioskilta?

Esan ja Uken matkaohjelma Vancouverissa

(7.2)
Työt ovat vakavasti haitanneet olympiamatkan valmistelua, mutta tältä retkemme nyt näyttää. Torstaina lähdemme 6.50 lentämään Tukholman ja Lontoon kautta Vancouveriin. Siinä menee se päivä. Perjantaina tutustumme kaupunkiin, ja lähdemme avajaispaikan ulkopuolelle josko saisimme viime hetken lipun ( avajaiset 18 sikäläistä aikaa). Lauantaina pääsemme Tuomaksen mukana tutustumaan olympiakylään, joka on kuuleman mukaan erittäin upea. Sunnuntaina ajattelimme lähteä Whistleriin seuraamaan yhdistettyä -matkoineen siihen menee päivä. MAANANTAI 15.2 on sitten TUOMAKSEN PÄIVÄ; menemme hallille pari tuntia ennen ekaa starttia (15.30), toinen on 17.30. Tiistaina menemme kiekko-otteluun; joko Kanada-Norja tai USA-Sveitsi. KESKIVIIKKO 17.2 on taas TUOMAKSEN PÄIVÄ; tonni alkaa klo 16. Puoleltapäivin on Suomen kiekko-ottelu Valko-Venäjää vastaan, mutta emme riskeeraa luistelua,joten jätämme sen väliin.Keskiviikkoiltana menemme syömään päävalmentaja Janne Hännisen, Mika Poutalan äidin ja vaimon sekä tietenkin Mikan ja Tuomaksen kanssa. Josko juhlittais mitalia?? Torstaina illansuussa alkaa kotimatka, joka päättyy perjantaina klo 20 Helsinki-Vantaalle. Mitään rockhappeningeja ei tuona aikana ole. Tosin torstai-iltana on kanadalaisen rocktähden Neil Youngin kunniaksi konsertti, jossa esiintyy mm. Lou Reed. Me istumme siihen aikaan jo koneessa. Ja varmaa on, että muutoksia tulee, mutta se kuuluu asiaan. Uke ottaa tietokoneen mukaan, ja katsotaan mistä onnistumme päivittämään blogia sekä uutisoimaan Tuomaksen kuulumiset.

Kyllä kruunu ja WADA pojistaan huolen pitää

(6.2)
Olympialaiset on iso näyttöpaikka jokaiselle maalle. Siksi siihen varustaudutaan huolella. Tuomas kuten muutkin saivat olympiakomitealta ison varustepaketin:lämmittelyasut, juhla-ja marssiasut, vapaa-ajan asusteet. Itseltä saa olla mukana alusvaatteet, farkut ja kilpailuasut. Omat sponsorivaatteet ovat nyt kotona kaikilla pesukoneissa. Halti ja Turo Tailor vaatettavat, Ecco ja Asics "kengittävät". Ja jottei koti-ikävä yllätä on kisakylän
Suomi-pisteessä on tarjolla kotimaista kahvia, ruisleipää, DVD-elokuvia,musiikkia ja lehtiä.
Dopingvalvonta on tiukkaa. Viime torstaista 28 päivään saakka vaaditaan jokaiselta urheilijalta majoituspaikka (yöpymispaikan osoite), harjoittelu-ja kilpailupaikat ja ajat sekä lisäksi joka päivältä yksi tunnin aika ( 6-23) jolloin urheilija on varmuudella tavoitettavissa testaukseen ilmoittamassaan paikassa. Ajatelkaapa kuinka moni meistä pystyisi sanomaan kolmen viikon ajan joka päivä yhden tunnin mistä tavoittaa poislukien työajat! Ja siinä paikassa on oltava koko tunti. Kaikella tällä pyritään tietysti karsimaan ikävät urheilun lieveilmiöt. Itse voin vakuuttaa, että Tuomaksen luistin kulkee kyllä kaurapuurolla eikä napeilla!!

Faniliput teon alla

(5.2.)
Olympiatunnelma on katsojista(kin) kiinni. Miten saada halliin tunnelmaa? Päätimme tehdä Tuomaksesta fanilipun. Vuoden 2008 MM-kisoihin Hollantiin teimme yhden, ja se kyllä huomattiin katsomossa. Nyt Juhollakin on omansa, ja kun vielä toiseen käteen otetaan Suomen liput, niin ei paljon väliaikoja tarvitse merkitä.Päävalmentaja Janne Hännisen kuultua fanilipuistamme, niin saman tien sellaiset tilattiin Mika Poutalallekin. Mikan kannustusjoukoissa ovat äiti ja vaimo Sanni. Käyn hakemassa liput Helsingin lipputehtaalta maanantaina.
Yksi asia askarruttaa -kun turvatarkastukset ovat nykyään niin kovat, niin kait saamme nuo viedä katsomoon!
Tänään hain Suomen kiekkojoukkueen fanipaidan Olli Jokisen tyttärelle. Uskokaa tai älkää sellaista ei Kanadassa paineta. Ja uskonpa, että joku jänisräikkä tai vastaava vielä tarttuu käteen hallin ulkopuolella. Ainakin tunnustetaan väriä. Ja jos samassa katsomon osassa on Suomen olympiakomitean ja Veikkauksen vieraita, niin luulisi siniristilippujen siellä liehuvan. Kaikki minun tuntevat tietävät, että ääni on kadonnut jo Tuomaksen ensimmäisen sadan metrin aikana. Mitenkähän sitä osaisi säännöstellä? Sisuaskeja on pakko ostaa mukaan.

Asunto löytyi läheltä olympiakylää

(4.2)
Olympialaisiin menon vaivaa tuottavin asia oli asunnon löytyminen. Hotellit olivat varatut, SMT:n kautta olisi saanut huoneen - yli tunnin päästä keskustasta.Netin kautta halvin vapaa hotelli viikoksi lähes 2 500 euroa. Lähes parin viikon ajan laitoin viestiä yksityismajoitusta markkinoivalle nettisivustolle. Aina kun pääsin yhteyteen asunnon omistajan kanssa, se oli joko jo mennyt tai viikon varausaikamme oli liian lyhyt. Eilen sitten tärppäsi! Vuokranantaja ilmoitti Thaimaasta lomalta, että hän tekee varauksen meille. Vartin päästä tuli välitysfirmasta vuokrasopimus, johon piti laittaa sähköinen allekirjoitus.
Saimme asunnon, jossa on meille molemmille oma makuuhuone ja joka sijaitsee kävelymatkan päässä olympiakylästä. Luisteluhalliin vievälle sky train -asemalle on vajaa kilometri. Hinta välityspalkkioineen noin 1 400 euroa.
Heti varauksen jälkeen tuli tarjous kanadalaiselta säätiöltä hakea asuntoa kanadalaisesta perheestä aamiaisella. Päätimme kuitenkin ottaa oman "kämpän" ; saa liikkua ja mennä omaan tahtiin. Toisessa tapauksessa olisi ollut syytä huomioida isäntäperheenkin toiveet. Nyt saamme viettää "isä-poika" -laatuaikaa, ja keskittyä Tuomaksen tukemiseen.

Olympialiput rahalla ja ystävyydellä

(3.2.)
Olympilaisten pääsylippujen ostaminen on oma taiteenlajinsa. Suomessa niitä saa vain Suomen Matkatoimistolta. Sieltä hankin 500 metrin liput ,kappalehinta 177 euroa! Samalla hinnalla pääsee kahteen U2:n konserttiin. Mutta tuhannen metrin liput olivat loppuunmyyty. Mikä avuksi? Perjantaina ollessani Olympiakomiteassa Tuomaksen mukana hänen hakiessaan viralliset kisa-asusteet, piipahdin pääsihteeri Jouko Purontakasen huoneessa. Pitkän tutkiskelun jälkeen löytyi 1 lippu, jonka ostin. Hinta noin 125 euroa. Mutta se yksi uupuva lippu. Mieleeni tuli Veikkaus.Lähetin lauantaina sähköpostin varatoimitusjohtaja Jussi Isotalolle. Hän vastasi parin tunnin kuluttua työmatkalta, että hän luovuttaa oman lippunsa. Jussilla on suuri sydän. Ilman näitä kahta miestä saattaisi hyvin olla ettemme Juhon kanssa olisi nähneet koko 1 000 metriä kahden viikon kuluttua keskiviikkona!
Pikaluistelun liput ovat kisojen kalleimpia. Ohitse menevät vain taitoluistelun ( parhaat paikat 185-300€), jääkiekon puolivälierista loppuotteluihin olevat liput (200-500€) ja avajaiset, joiden kallein lippu maksaa 740 euroa. Mutta esimerkiksi mäkihypyn liput ovat pikaluistelun luokkaa. Suurimpaan osaan tapahtumista pääsee reilusti alle 100 eurolla. Mutta näihin varmaan lisätään riippuen maasta toimituskuluja vielä päälle.

Vaikeuksien kautta Vancouveriin